Miljöaktionsdagarna 8.-10.10.

Vuoden 2010 lokakuu lähenee lähenemistään, ja jo viisi kertaa järjestetyt Ympäristötoimintapäivät tulevat taas. Ympäristötoimintapäivät on nuorille suunnattu, kolme päivää kestävä tapahtuma, jossa käsitellään erilaisia ympäristöön liittyviä aiheita ja jonka pääjärjestäjiä ovat järjestöt Luonto-Liitto sekä Natur och Miljö. Vuonna 2009 teemana oli ilmastonmuutos, ja 2010 pureudutaan siihen, mitä on kestävä elämäntapa ja miten kukin voi omassa elämässään harjoittaa sellaista.

Edellisenä vuonna Lyseonpuiston lukion kolme VL-raatilaista osallistui tapahtumaan, ja kokemus oli jokaisen osalta erittäin positiivinen; opittiin uusia tietoja ja taitoja sekä tutustuttiin mukaviin ihmisiin. Tänäkin syksynä osa raatilaisista pakkaa reppunsa lähteäkseen viettämään unohtumattoman matkan.

Vihreä lippu -blogi haluaa kannustaa jokaista nuorta ottamaan osaa tähän tärkeään ja opettavaiseen tilaisuuteen. Sen lisäksi, että Ympäristötoimintapäivillä oppii ympäristöasioista ja tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin, siellä on halutessaan mahdollisuus verestää ruotsin kielen taitoaan; tapahtuma on kaksikielinen.

lisätietoja osoitteesta: http://www.miljoaktion.fi/2010/

Trevligt veckoslut!

-Emmariina Ahvenjärvi-

Syksystä jouluun

Syksy on saanut alkunsa, ja pian talvikin tekee tuloaan.

Vuodenaikojen vaihtumisen kunniaksi Vihreä lippu -blogi listaa viisi ympäristöystävällistä, ajankohtaista ja edullista harrastusvinkkiä:

1. marjojen ja sienien poimiminen ruskametsästä
2. syyssuunnistus
3. luontoretkeily
4. kirpputoreilla kiertäminen ja kierrätetyn, tarpeellisen tavaran löytäminen
5. kirjastohengailu lainakirjoja lukien

-Emmariina Ahvenjärvi-

Epilobium angustifolium

lähiruokavinkki:

”Maitohorsman juuriversoja voidaan käyttää parsan tavoin keitettynä. Nopeasti öljyssä kuumennettuna ja soijakastikkeella maustetussa vedessä kiehautettuna nuorista versoista saa herkullista ruokaa. Juurista on tehty jauhoja, leipää, muhennoksia sekä myös kahvinkorviketta.”

lähde: http://www.yrttitarha.com/kanta/maitohorsma/

linkki saman lähteen maitohorsmaresepteihin: http://www.yrttitarha.com/kanta/maitohorsma/reseptit.html

-Emmariina Ahvenjärvi-

Nyt tai heti eikä 15. päivä

Tänä keväänä Suomen Ympäristökasvatuksen Seura myönsi Lyseonpuiston lukiolle Vihreän lipun tunnustukseksi työstä ekologisemman koulun hyväksi. Opiskelijoista koostuvan ympäristöraadin ensimmäisenä toimintakautena tapahtui paljon: Jokaisella lukiojaksolla järjestettiin ympäristökasvatusoppitunti, raati piti VL-viikon huipennukseksi ikimuistoiset iltamat, kansanedustajien ja muiden vaikutusvaltaisten vieraiden voimin keskusteltiin ilmastolakipaneelissa Suomen ilmastopoliittisista kysymyksistä, muun muassa kääre- ja Unicef-näyttelyiden avulla lisättiin tietoutta monimuotoisesta maailmasta sekä ennen kaikkea pyrittiin edistämään lukion väen taitoja lajitella jätteitä. Kierrätysteeman seurauksena Lyskan kierrätysmahdollisuudet ovat parantuneet, ja muutosta ympäristöystävällisempiin elämäntapoihin on todennäköisesti tapahtunut myös koulun ulkopuolella.

Vihreä lippu -blogi ei ole ollut päivityksessä erinäisistä syistä johtuen, mistä aiheellisesti olisi pitänyt ilmoittaa mahdollisille lukijoille jo aiemmin. Blogin vastaavat pahoittelevat epäjohdonmukaisuutta inhimillisyyteen vedoten. Tästä eteenpäin ylläpitoa kuitenkin tullaan harjoittamaan olosuhteiden antamien mahdollisuuksien mukaisesti.

Herää kysymyksiä. Miksi nyt? Miksei aiemmin, myöhemmin tai ei ollenkaan? Oliko Vihreän lipun lippu aikaisemmin niin korkealla, että blogivastaavien päät olivat pilvissä maanpinnan sijaan, vai muuttuiko musta teksti valkoiseksi ”viherpesun” myötä? Eksakteja vastauksia on kai turha odottaa, sillä ryhmät ovat sisällöiltään yleensä niin kirjavia, ettei ole helppoa antaa jokaisen kohdalta päteviä syitä. Sekä tiivistäen että hieman kärjistäen voisi kuitenkin sanoa olleen kyse opiskelijoiden ja ”tietoyhteiskunnan” kroonisesta kiireestä, joka usein muuttaa aluksi varmankin suunnitelman keskeneräiseksi aikomukseksi. Lukiessani avaruuden maapallolle ”asettamista” kosmisista uhkakuvista mieleeni juolahti ajatus tilanteen korjaamisesta. Sen lisäksi, että muistaa Nuuskamuikkusen elämänviisauden ”On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin”, on hyvä painaa mieleensä jonkun toisen ajattelijan toteamus: ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

-Emmariina Ahvenjärvi-

”On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin”

Lupautuessani kirjoittamaan ensimmäisen jutun tuoreeseen blogiimme en ollut lainkaan varma, mistä se kertoisi. En epäröinyt siksi, ettei asian tiimoilta olisi mitään sanottavaa; en vain osannut päättää, mistä aloittaisin.

Tuettuani pääni joksikin aikaa pöydänkanteen minulle alkoi valjeta, ettei tämä tunne ollut ensimmäistä kertaa vieraanani: Selkeänkin tavoitteen saavuttaminen voi olla hankalaa. Pysähtyessäni ajattelemaan koko lausetta tajusin, mistä se minua muistutti: ajasta, jolloin aloin kiinnostua ympäristön hyvinvoinnista, mutten vielä tiennyt, mitä voisin tehdä sen eteen.

Mitä kauemmas lapsuuteen palaa, sen selvemmältä tuntuu ajatus siitä, miten kasvit kukkivat aina uudelleen, tuoksuvat aina yhtä hyvälle, tai ettei lumi voisi koskaan tulla tuhkan värjäämäksi. Iän karttuessa haave täydellisestä maailmasta voi kuitenkin alkaa rapistua, tahtoi tai ei. Kun haavoittumattomaksi tarkoitettu kuva alkaa säröillä, asian voi kieltää ja repeytymät paikata arvomaailmaa muuttamalla. Useimmiten epäkohdat, joiden muuttaminen koetaan vaikeimmaksi, kielletään kokonaan. En sano olevani poikkeus. Selän kääntäminen tai luovuttaminen ei kuitenkaan tuo takaisin mitään asioista, joita myöhemmin kaipaa.

Tapahtui se missä vaiheessa elämää tahansa, lapsenomaisen luottamuksen menettäminen huomiseen on asia, jota kenenkään ei tulisi kokea, ja toisaalta sen voisi sanoa olevan eräänlainen välttämättömyys. Ymmärrys siitä, ettei luonnon vahingoittamista yritetäkään välttää, voi olla turruttavaa tai jopa syy astua ulos reitiltä, jota kutsumme valtaväyläksi.

Vaikka päämäärä paremmasta huomisesta piirtyikin kartalle jo joitakin vuosia sitten, ei valintojen tekeminen ympäristön kannalta edulliseen suuntaan ole täysin iskostunut takaraivooni. Alun tietotulvasta selvittyäni tilanne on kuitenkin muuttunut mielekkäämpään suuntaan, ja uskoni kykyyn muuttaa asioita on vahvistunut. Eikä tämä tapahtunut vähiten Vihreän lipun myötä oppimieni asioiden, tutustumieni ihmisten tai saamieni mahdollisuuksien kautta.

Pienistä valinnoista alkaa vähitellen syntyä tekoja, ja jokaisella teolla on merkityksensä siihen, millaisen tulevaisuuden me jätämme jälkeemme. Kuka tietää, jos kaikki ihmiset vielä jonakin päivänä voisivat elää samaisessa lapsenomaisessa uskossa haavoittumattomasta luonnosta olematta kuitenkaan väärässä?

– Joni Ruotanen