Nyt tai heti eikä 15. päivä

Tänä keväänä Suomen Ympäristökasvatuksen Seura myönsi Lyseonpuiston lukiolle Vihreän lipun tunnustukseksi työstä ekologisemman koulun hyväksi. Opiskelijoista koostuvan ympäristöraadin ensimmäisenä toimintakautena tapahtui paljon: Jokaisella lukiojaksolla järjestettiin ympäristökasvatusoppitunti, raati piti VL-viikon huipennukseksi ikimuistoiset iltamat, kansanedustajien ja muiden vaikutusvaltaisten vieraiden voimin keskusteltiin ilmastolakipaneelissa Suomen ilmastopoliittisista kysymyksistä, muun muassa kääre- ja Unicef-näyttelyiden avulla lisättiin tietoutta monimuotoisesta maailmasta sekä ennen kaikkea pyrittiin edistämään lukion väen taitoja lajitella jätteitä. Kierrätysteeman seurauksena Lyskan kierrätysmahdollisuudet ovat parantuneet, ja muutosta ympäristöystävällisempiin elämäntapoihin on todennäköisesti tapahtunut myös koulun ulkopuolella.

Vihreä lippu -blogi ei ole ollut päivityksessä erinäisistä syistä johtuen, mistä aiheellisesti olisi pitänyt ilmoittaa mahdollisille lukijoille jo aiemmin. Blogin vastaavat pahoittelevat epäjohdonmukaisuutta inhimillisyyteen vedoten. Tästä eteenpäin ylläpitoa kuitenkin tullaan harjoittamaan olosuhteiden antamien mahdollisuuksien mukaisesti.

Herää kysymyksiä. Miksi nyt? Miksei aiemmin, myöhemmin tai ei ollenkaan? Oliko Vihreän lipun lippu aikaisemmin niin korkealla, että blogivastaavien päät olivat pilvissä maanpinnan sijaan, vai muuttuiko musta teksti valkoiseksi ”viherpesun” myötä? Eksakteja vastauksia on kai turha odottaa, sillä ryhmät ovat sisällöiltään yleensä niin kirjavia, ettei ole helppoa antaa jokaisen kohdalta päteviä syitä. Sekä tiivistäen että hieman kärjistäen voisi kuitenkin sanoa olleen kyse opiskelijoiden ja ”tietoyhteiskunnan” kroonisesta kiireestä, joka usein muuttaa aluksi varmankin suunnitelman keskeneräiseksi aikomukseksi. Lukiessani avaruuden maapallolle ”asettamista” kosmisista uhkakuvista mieleeni juolahti ajatus tilanteen korjaamisesta. Sen lisäksi, että muistaa Nuuskamuikkusen elämänviisauden ”On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin”, on hyvä painaa mieleensä jonkun toisen ajattelijan toteamus: ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

-Emmariina Ahvenjärvi-

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: